Rakentavaa palautetta | Rakentavaa palautetta | Apua sisäilmaongelmiin

Rakentavaa palautetta

Asiakkaan tarina: Maria auttoi löytämään uuden kodin

Kävi mitä ei pitäisi käydä kenellekään. Ensin meni oma koti homeremonttiin. Sitten tuli äkkilähtö evakkovuokra-asunnosta, sillä vastikään monikemikaaliherkkyyteen sairastuneena havaitsin heti muuton jälkeen, että en voinutkaan siinä asua. Perhe jäi evakkoasuntoon – minä olin asunnoton. Ja lisäksi aika epätoivoinen. Tuntui että sisäilmaongelma seurasi meitä.

Sisko tarjosi onneksi pahimman yli pedin yksiössään ja vanhemmillekin 400 kilometrin päähän olin tervetullut. Mutta tottahan asuttava asunto piti saada – ja pian!

Tutun kautta kuulimme Maria Nordinin palveluista.

Mistä siis uusi asunto?

Kokemus ensimmäisestä evakkoasunnosta oli niin lannistava, että ilman apua en etsintään halunnut ryhtyä. Enhän oikeastaan edes tiennyt mitä välttää ja mitä etsiä. Otimme siis avuksi etsintään Maria Nordinin. Aloitimme niin, että kartoitin alueeltamme mielestäni yhtään fiksumman oloiset asunnot ja tein niistä listan. Maria tsekkasi listan ja nosti esiin potentiaalisen oloiset. Yhdessä Marian kanssa kävimme muutamana peräkkäisenä sunnuntaina katsomassa sopivat. Maria osasi katsoa ja kertoa meille talon rakenteet ja riskit sekä haistaa sisäilman ongelmat. Opimme miehen kanssa siinä samalla kaikenlaista: mistä sisäilma tulee, miten poistoilma on järjestetty, haiseeko pistokkeista kreosootti, minkä aikakauden taloja kannattaa etsiä. Ja senkin opimme, että melkein aina lattia on se ongelma monikemikaaliherkitystyneen näkökulmasta. Muovimatosta tai muovisista askeläänieristeistä saattaa tulla terveyteen vaikuttavia päästöjä.

Matkan kestäessä etsinnäkin kohdekin alkoi kirkastua – ja muuttuakin. Havaitsimme aika konkreettisesti sen, mistä Maria oli sanonut alun alkaen: täysin valmista ei ehkä löydy, vaan useimmissa kohteissa on edessä jonkin rakenteen tai asunnon osan remontti. Marialla olikin tiedossa sopivia materiaaleja, joilla remontin voi tehdä ilman turhia kemikaalipäästöjä. Ja ihan lopulta päädyimme siihen, että haluamme vaikka etsiä hetken lisää ja löytää sellaisen asunnon, jossa voimme asua koko perhe parikin vuotta samalla kun odotamme oman kotimme remontin valmistumista. Sopivan kokoisista asunnoista ei alueellamme ollut mitenkään ylitarjontaa, mutta onneksi Marian sai mukaan asuntonäytölle hyvin nopeallakin varoitusajalla. Se olikin tarpeen, sillä hyvät asunnot saattoivat mennä jopa päivässä. Yksi ohi mennyt huippuyksilö jäi toden teolla harmittamaan.  

Viimein löytyi sitten asunto, jossa moni kriteeri täyttyi. Lähellä lasten kouluja, sopivan kokoinen, nopeasti vapautuva, sopiva hinta ja Marian mukaan ”ei ihan optimaalisesti, mutta riittävän hyvin tehdystä talosta”. Ja tietenkin: asunto on sisäilmaltaan kunnossa. Se asunto ei ole sisustuslehtien sivuilla kuvattu muotovalio, vaan tähän tilanteeseen sopiva välietappi. Ja mikä tärkeintä, siinä pystymme asumaan koko perhe yhdessä. 

Näin palvelu käytännössä toimii esimerkiksi 

  • etsi useita sopivia asuntoja
  • lähetä lista Marialle
  • Maria katsoo, mitä asunnoista kannattaa ainakin käydä katsomassa
  • käy katsomassa asuntoja ensin yksin tai samantien Marian kanssa
  • kuuntele Marian kommentit ja havainnot
  • tee osto- tai vuokrapäätös asunnon lähtötietojen, omien havaintojen ja Marian kommenttien perusteella

Ja jos taas joskus olemme asuntoetsinnässä, Mariaa konsultoimme taas ilman muuta.  

Asiakas Helsingistä 

18.05.2017 12:549 kuukautta sitten

  • Näytä kommentit (0)

Muoviset askeläänieristeet ja uudenlaiset sisäilmaongelmat

Moni sisäilmaongelma jää korjaamatta, sillä osaa ongelmista ei vielä osata tunnistaa edes ammattilaisten toimesta. Näin on erityisesti uudehkojen asuntojen kohdalla sekä peruskorjauskohteissa. Yksi uudenlainen, vähän tutkittu, sisäilmaongelma liittyy lattianalusmateriaaleihin. Yhteistä kohteille on, että laminaatin tai parketin alla on käytetty muovipohjaista askeläänieristettä tai lattian alusmateriaalia. Kyseisiä tuotteita on markkinoilla useilla eri tuotenimillä ja koostumuksilla. Osa materiaaleista on solumuovia, osa tuotteista muodostuu yhdestä tiiviistä ja yhdestä hengittävästä polyeteenikalvosta ja niiden välissä olevista polystyreenirakeista.

Olen viimeisten vuosien ajan havainnut ja tutkinut lukuisia lattian askeläänieristeeseen liittyviä sisäilmaongelmia. Myös kollegani Jussi Timonen on tutkinut ongelmaa jo neljän vuoden ajan ja kirjoittanut Facebook-sivulleen ilmiöstä.

CASE 1, 2012 rakennettu omakotitalo

  • Porareikämittaukset on suoritettu rakennusaikana ja todettu pinnoituskosteus oikeaksi.
  • 2015 tutkimuksissa poikkeava haju havaittu omistajien toimesta ja lapsi oireillut vakavasti.
  • Kohteessa tehty kaikki muut sisäilmatutkimukset (riskiarvio, mikrobitutkimukset, ilmanvaihdon tutkimukset, VOC-tutkimus ym.).
  • Lattiassa on laminaatti ja sen alla PE-kalvosta valmistettu askeläänieriste betonia vasten.
  • Asunnon vesikiertoinen lattialämmitys on normaalilla lämpötilalla.
  • Viiltomittauksella mitattaan betonin ja muovin välistä RH 96%.
  • Lattiaa avatessa todetann todella voimakas pistävä haju.
  • Porareikämittauksessa uudelleen mitattuna RH 65%, mikä on siis normaali kosteuspitoisuus.
  • Lattiat poistetaan. Muovinen askeläänieriste viedään ulos, jossa se vieläkin haisee todella vahvasti.
  • Betonilaatta hiotaan sekä tuuletetaan.
  • Pinnat primeroidaan sekä tasoitetaan ja asennetaan uudet pinnat.
  • Oireilu loppuu ja kaikki hajut poistuvat.
  • Vuosi remontin jälkeen kaikki oireet kotona poistuneet ja ilma on raikas.

Miksi näin tapahtuu?

Kohteessa käytetyn askeläänieristeen asennusohjeessa ilmoitetaan betonialustan suurimmaksi mahdolliseksi kosteudeksi 85% RH, mikä näyttää olevan useiden alusmateriaalivalmistajien antama ohje. Tuotteiden myös mainostetaan toimivan riittävänä kosteussuojana.

Todennäköisesti vauriokohteissa betonin huokosrakenteissa ollut kosteus on noussut pintaan ja kerääntynyt aivan betonipinnan ja muovikalvon rajapintaan aiheuttaen allaolevan tasoitteen (monet tasoitteet sisältävät muovilateksia sekä muita muoveja) tai betonin vaurioitumista sekä yllä olevan muovikalvon kemiallista vauroitumista. Todennäköisesti myös tasoitteen kemikaalit ovat osasyy ilmiöön.

Oikeasta asennustavasta huolimatta olemme havainneet kyseisiin alusmateriaaleihin liittyviä sisäilmaongelmia.

Kosteus tai betonin lisäaineet vai molemmat?

Ongelma ei ole yksin muovisen askeläänieristeen aiheuttama, vaan ilmiöön liittyy vahvasti kolme tekijää: betonin alkalisuus ja mahdolliset lisäaineiden reaktiot, sekä betonin kosteus joka todennäköisesti kiihdyttää ilmiötä. Kyllä, muovisen askeläänieristeeseen liittyviä sisäilmaongelmia on havaittu myös peruskorjauskohteissa, joissa kyseistä tuotetta on käytetty vanhan ja kuivan betonin päälle asennettuna. Tämä havainto tukee käsitystä, että kosteuttakin suurempi ongelma on betonin emäksisyys sekä siinä käytetyt lisäaineet, jotka mahdollisesti aiheuttavat herkän muovikalvon kemiallisen hajoamisen.

Useissa kohteissa on pistävän hajun lisäksi havaittu auringossa paahtuneen muovin haju (vanha, auringossa paahtunut pomppulinna). Tämä haju on ollut tyypillinen etelään tai länteen avautuvissa huoneissa, joissa on ollut suuret ikkunat, joissa aurinko on lämmittänyt lattiaa. Tämä muistuuttaa muovikalvojen herkkyydestä: muovi hajoaa kemiallisesti esimerkiksi UV-säteilyn vaikutuksesta, miksei näin kävisi myös betonin emäksisyyden ja siihen lisättyjen kemikaalien kohdalla?

Betonin sisältämien lisäaineiden arvaamattomiin vaikutuksiin on viimeaikoina herätty betonin lujuuteen liittyvien ongelmien takia. Useilla työmailla on havaittu ongelmia betonin rakenteessa. Tällä hetkellä todennäköisimpänä syynä pidetään lisäaineiden (biosidien, huokoistimien, notkistimien ja pakkasenestoaineiden) hallitsemattomia reaktioita. Tutkimuksissa on havaittu, että ongelmakohteissa betonin rakenteessa on liikaa ilmaa. Oma teoriani on, että huokosissa ei ole ilmaa, vaan jotain vielä tunnistamatonta kaasua. Kyseisen kaasun reagointikykyä muiden materiaalin kanssa tai vaikutuksia ei ole arvioitu.

Tutkiminen ja korjaus

Ongelman tutkiminen on sinänsä helppoa. Herkkänenäinen ja kokenut asiantuntija kykenee haistamaan muovin hajoamistuotteet sisäilmasta. Vaikka kyse on sisäilman kemiallisesta ongelmasta, VOC-ilmanäytteet on todettu kyseisen ongelman tutkimisessa lähes hyödyttömiksi. Esimerkkinä tästä mainitsen asuinkohteen, jossa oli poikkeuksellisen vahva muovin haju.

CASE 2, 2007 rakennettu betonirakenteinen kerrostalo

  • Kyseisessä kohteessa otettiin VOC-näytteet kolmen ansioituneen tutkimusryhmän toimesta useista asunnoista
  • Kaikissa VOC-näytteissä todettiin poikkeuksellisen pienet VOC-pitoisuudet
  • Lattiaa avatessa pilaantuneen muovin haju voimistui huumaavaksi
  • Muovisesta askeläänieristeestä otetussa VOC-näytteessä, joka analysoitiin BULK-menetelmällä todettiin poikkeavan suuret materiaalipäästö (päästöissä vaihtelevasti mm. styreeniä)
  • Kohteessa päätettiin tutkia ja korjata lattiaongelma useissa asunnoissa.

Ilmasta otettu "puhdas" tai normaali VOC-näyte ei siis riitä poissulkemaan lattian muovimateriaaleihin liittyvää sisäilmaongelmaa. Muovin hajoamistuotteena syntyy muitakin kemiallisia aineita kuin VOC-yhdisteitä. Lisäksi on mahdollista, että yhdisteet reagoivat keskenään ja muuntuvat muiksi aineiksi.

Jos kohteessa ei ole kyse riitatilanteesta, jossa mahdollisia ongelman aiheuttamia kustannuksia voitaisiin vaatia toiselta osapuolelta, ei näytteenotto ole välttämätöntä. Ongelman voi tällöin kustannustehokkaasti todentaa irroittamalla jalkalistat ja avaamalla lattiaa yhdestä esimerkiksi yhdestä huoneesta pieneltä alueelta. Poikkeava, huumaava, kemiaalimainen haju on tyypillisesti merkki ongelmasta. Haju on usein voimakkain lattian keskiosassa. Jos lattian alta tulvii voimakas pistävä tai muovimainen haju, on ainakin yksi oireilun aiheuttaja todennäköisesti löydetty. Ongelman voi todentaa minimoimalla tutkimuksen ajaksi ilmanvaihdon sekä sulkemalla huoneen oven, jolloin tunnistettava haju kerääntyy huoneeseen.

Sisäilmatutkimuksissa on yhden selkeän ongelman löydyttyä kuitenkin aina poissuljettava myös muut mahdolliset ongelmat, jotta korjaus olisi varmasti onnistunut eikä oireilu jatkuisi korjauksen jälkeen.

Jos kyse on tilanteesta, jossa mahdollisen ongelman aiheuttamia kustannuksia tulee vaatia toiselta osapuolelta (myyjältä, vuokranantajalta tai rakennuttajalta), joudutaan usein turvautumaan näytteenottoon ja eri osapuolten tilaamiin asiantuntijoihin.

Kyseisissä tilanteissa voi olla vaikea todistaa, että ongelma johtuu materiaaleista, sillä materiaalinäytteille ei ole suoranaisia raja-arvoja ja kyseinen ilmiö on vähän tunnettu. Näin ulkopuolisen näkökulmasta olisi suositeltavaa kaikille osapuolille edetä mahdollisimman riidattomasti. Kyseisen ongelman kohdalla on lopulta on kuitenkin kyse sisäilmaongelmasta, joka on usein helppo ja suhteellisen edullinen todeta ja korjata.

Jos epäilet ongelmaa, minä sekä kollegani Jussi Timonen autamme ongelman arvioimisessa. Ongelman kartoitus onnistuu esimerkiksi puhelimitse tai Skypen välityksellä.

 

19.12.2016 10:411 vuosi sitten

  • Näytä kommentit (1)

Hometaloriita ja homekoira

Homekoira ei ole autuaaksi tekevä selvänhaistaja.

Iltasanomat uutisoi homeriidasta, jossa kaupan kohteessa oli ennen kaupantekoa teetetty homekoirakartoitus. Homekoira oli merkinnyt muutaman kohdan talosta, mutta myöhemmin selvisi, että kohteessa oli laajoja kosteus- ja homevauroita. Käräjäoikeuden mukaan ostajan olisi kuitenkin tultuaan tietoiseksi homevauroiden olemassaolon mahdollisuudesta, pitänyt tarkemmin selvittää esimerkiksi asiantuntijan avulla, onko talossa hometta siinä määrin, että sillä on vaikutusta asumisterveyteen.

Koska ostaja ei näin tehnyt vaan laiminlöi tämän lakisääteisen selonottovelvollisuutensa ja ryhtyi kauppaan tietoisena mahdollisista homevaurioista, katsottiin ostajan hyväksyneen homevauroiden mahdollisen olemassaolon. Jättäessään homekoirakartoituksen lisätutkimukset tekemättä ostaja otti tietoisen riskin siitä, että talosta saattaa löytyä hometta.

Tapaus on kallis esimerkki siitä, että mikäli ostajalla on syy epäillä kohteessa olevan jotakin poikkeavaa, tulee asia aina selvittää asiaa tarkemmin. Muuten ostaja saattaa menettää oikeutensa vedota kyseiseen seikkaan virheenä.

Kinkkistä asiasta tekee se, että homekoira voi hyvinkin tehdä useita merkkauksia, vaikka asunnossa ei olisi asumisterveyteen vaikuttavaa kosteus- tai homevauriota.

Homekoiran käyttö asuntokaupassa yleistyy jatkuvasti, eikä se ole ainoastaan positiivinen asia. Homekoira on vain yksi tutkimusväline monien joukossa. Moni asiantuntija vertaakin homekoiraa pintakosteusmittariin - se on mittari, jota käytetään vain harkiten ja vain tietynlaisissa ongelmaepäilyissä. Monissa ongelmatyypeissä (monet riskirakenteet) pintakosteusmittaus on täysin hyödytön menetelmä, sillä poikkeavaa kosteuspitoisuuttaa saattaa tiivistyä rakenteen sisään vain muutaman kerran vuodessa. Tässä voisi käyttää vertauksena sitä, että kuumetta mitattaisiin mittanauhalla lämpömittarin sijaan.

Asunnon terveellisyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat myös kemikaalit ja kuidut - näitä koirat eivät useimmiten haista.  Tietynlaisissa ongelmatilanteissa koira on hyödytön ja joissain välttämätön. Ongelma on, että maallikko harvoin osaa arvioida, onko tapaus sellainen, jossa koirasta olisi hyötyä.

Homekoiran huonot puolet

Homekoirien kanssa työskennelleenä ja koirakartoitusraportteja paljon lukeneneena olen havainnut, että koiria on monenlaisia.

  • Osa koirista osaa merkata vaurion laajuutta, osa merkitsee vain kohda, jossa haju on vahvin. Näin ollen koko alapohja tai kaikki seinärakenteet saattavat olla vauroituneita, mutta koira on merkannut vain muutaman yksittäisen kohdan.
  • Osa koirista ei osaa merkata ollenkaan katosta tulevia hajuja. Näin ollen yläpohjan tai kerrostalon välipohjan vauriot saattavat jäädä huomioimatta

Ikävä kyllä homekoiraohjaajista on myös huonoja kokemuksia. Vaikka koirillakin on huonoja päiviä, ei niitä voi huonoiksi väittää. Epäonnistumiset liittyvät usein siihen, että koiraa ei ole koulutettu oikein, ohjaaja ei ole pätevä tai ei toimi eettisesti. Homekoirayritystä valitessa kannattaa pyytää tietoja koiran ja ohjaajan koulutuksesta sekä mahdollisista todistuksista. Myös tutuilta voi kysyä suosituksia.

Itse pidän ongelmallisina myös tilanteita joissa homekoiraohjaajat ylittävät rajansa ja antavat liiaksi arvioita koiran havaintojen syystä. Näin siis etenkin tilanteissa, joissa koiraohjaajalla ei ole koulutusta, jonka pohjalta voisi arvioida rakennusten terveellisyyttä.

Homekoira mittarina voi hämmentää

  • Homekoira voi tehdä useita merkkauksia, vaikka asunto olisi täysin terveellinen. Tarkkanenäinen koira saattaa haistaa täysin terveessä asuinympäristössä erittäin pieniä määriä hometta, joilla ei ole mitään merkitystä asumisterveyden kannalta.
  • Homekoira voi olla merkkaamatta mitään vaikka talo olisi täysin laho. Näitäkin tapauksia olen tutkinut. Eräässä kohteessa homekoira merkkasi vain kaksi pientä kohtaa, joissa oli näkyvää hometta. Rakennuksen ulkoseinät olivat kuitenkin rakennusfysikaalisesti toimimattomat ja sisältä eristeet olivat täysin homehtuneet.

Parhaimman tuloksen saa kun homekoira työskentelee yhdessä asiantuntijan kanssa tai kun homekoiraraportin analysoi rakennusten terveellisyyteen perehtynyt asiantuntija. Esimerkiksi asuntokauppakohteen terveellisyyttä pohdittaessa tärkein väline on riskianalyysi, joka tehdään rakennuksen rakennusvuoden, -rakennustavan ja käyttö- ja korjaushistorian perusteella. Lisäksi hyötyä on asukkaiden haastattelusta sekä muista kohteessa tehdyistä havainnoista. Näiden tietojen avulla asiantuntija voi pohtia, toteutuvatko kohteessa kohteelle tyypilliset riskit, eli onko kohteessa epäilys sisäilmaongelmasta.

Asuntokaupassa on syytä riisua vaaleanpunaiset lasit pois silmiltä. Vaikka kohteessa olisi todella ihanat tapetit, tulee epäilys tutkia oikeilla mentelmillä ja tarpeeksi laajasti. Lisäksi liian usein tutkitaan vain yksi ongelma ja jätetään muut pienemmät epäilykset tutkimatta. Saatujen tietojen ja epäilysten perusteella asiantuntija päättää, millä tutkimusmenetelmillä epäillyt vauriot voidaan tutkia. Esimerkiksi ilmanäytteet, kuten maljakeräimet, tai pintakosteusmittaus harvoin riittävät poissulkemaan sisäilmaongelmaa. Useimmiten parhaita ovat asiantuntijan rakenteista suoraan ottamat materiaalinäytteet. Joissain tapauksissa materiaalinäytteitä voi ottaa myös itse.

Homekoiran hyvät puolet

Homekoira on ova työväline ammattilaisten käytössä. En myöskään paheksu yksityisiä ihmisiä, jotka tilaavat homekoiran kotiinsa. Jos hometaloissa on mitään hauskaa, niin yksi niistä asioista on ehdottomasti homekoiran työskentelyn seuraaminen. Homekoirakartoitusta on kiehtovaa seurata! Homekoiran käynti saattaa tuoda myös mielenrauhaa, kun pitkään jatkuneet epäilyt saavat vahvistuksen. "Joku muukin haistaa että täällä on jotain vikaa!".

Tiedän monta tapausta, joissa homekoira on tilattu, sillä paikalla on saattanut jo käydä montakin asiantuntijaa, jotka eivät ole löytäneet vikaa. Koira saattaa joissain tapauksissa todella löytää homevaurioita, joita asiantuntijoiden olisi ollut täysin mahdoton löytää. (Esimerkiksi rakennusaikana lattialle kaatuneen ämpärillisen aiheuttama pieni mutta ärhäkkä homevaurio.)

Homekoirakartoitus on pintoja rikkomaton menetelmä. Esimerkiksi taloyhtiöissä, joissa asukkailla ei ole lupaa mennä avaamaan seinärakenteita, homekoiraraportti kädessä on helpompi vaatia taloyhtiöltä lisätutkimuksia ja rakenneavauksia. (Näinhän ei pitäisi oikeasti olla, vaan taloyhtiön tulisi epäilyn ja asukkaiden oireilun perusteella tutkia asiaa.)Homekoiratutkimuksilla on siis paikkansa. Jos pohdit, olisiko tilanteessasi (oma koti tai asuntokauppakohde) hyötyä homekoirasta, voin konsultoida asiassa puhelimitse. Voin myös konsultoida, jos olet jo käyttänyt kohteessasi homekoiraa, mutta et tiedä, mitä raportista pitäisi ajatella tai pohdit, lisätutkimustarvetta.

Lisää asiaa homekoirista tulossa pian videon muodossa.

10 min puhelinkonsultaatio Maria Nordin
10 min puhelinkonsultaatio Jussi Timonen
Homekoiraraportin johtopäätökset ja riskianalyysi

Nyt kesäaikaan on syytä pohtia kesämökkien sisäilmaa. Liity palveluuni, niin näet videon aiheesta.

 

07.07.2016 20:581 vuosi sitten

  • Näytä kommentit (0)

Onnistuneita ratkaisuja sisäilmasta sairastuneille

Olin eilen vieraana Ajantasa-ohjelmassa YLEllä. Lähetyksen aiheena oli koulujen sisäilmaongelmat. Keskustelukumppanina oli Riina Länsikallio OAJ:stä. Haastattelun voit kuunnella Yle Areenasta.

Minua myös haastateltiin Yle Uutisten juttuun, jossa minä, sekä rakennusterveysasiantuntija Juhani Pirinen sekä lääkäri Kari Reijula vastasimme yleisön lähettämiin kysymyksiin.

Vastauksiani oli lyhennetty, mikä on ymmärrettävää: Voisin kirjoittaa romaanin jokaisesta kysymyksestä. Viimeiseen kysymykseen vastaustani ei hyväksytty lainkaan.

Viimeinen kysymys koski ratkaisuja ja näin se kuului: Miten tämä (kansallinen sisäilmakatastrofi) aiotaan ratkaista?

Toimivia ratkaisuja on - tiloissamme ei oireile kukaan

Karua luettavaa on kertomus homekorjausten maailmanennätyksestä: Rovaniemeläiskoulusta, jota on korjailtu ja tutkittu kaksikymmentä vuotta. Tähän mennessä kasaantuneilla korjaus- ja tutkimuskulujen hinnalla olisi jo rakentanut uuden koulun (tosin eihän uusienkaan koulurakennusten sisäilman terveellisyydestä ole takeita).

Ongelman ratkaisu ei ole pelkästään noudattaa sääntöjä, ohjeistuksia ja raja-arvoja "rakentaa, tutkia tai korjata niin kuin on aina tehty". Yleisesti käytetyt korjausmenetelmät on todettu huonoksi, sisäilmaoireilua on vasta remontoiduissa kohteissa, sekä aivan uusissa rakennuskohteissa, vaikka kaikki olisi tehty niin kuin pitää.

"– Minulle on valitettavasti tullut sellainen kuva, ettei sisäilmaongelmien perimmäisistä syistä tiedetä vielä oikeastaan yhtään mitään." kommentoi rovaniemeläiskoulun rehtori.

Me tiedämme ja siksi olemme erikoistuneet suunnittelemaan erityisen herkistyneille tilan käyttäjille sopivia tiloja.

Kokemus erottaa meidät muista asiantuntijoista

Ongelman ratkaisuun tarvitaan kokemusasiantuntijoita - rakennusalan rautaisia ammattilaisia, joilla on omakohtaista kokemusta sisäilmasta sairastumisesta. Oma sisäilmasairaus on osoittautunut voimavaraksi, jonka avulla on kehittynyt erehtymätön kyky aistia ja valita sopivat materiaalit ja toimintatavat sisäilmakohteisiin.

Menetelmämme on osoittautunut toimivaksi useissa referenssikohteissa, joiden joukossa on muun muassa Pohjois-Savon Sairaanhoitopiiri sekä useiden yritysten toimitiloja. Korjausten avulla oirelu on loppunut ja työn tuottavuus on parantunut.

Olemme keränneet materiaalipankkia, johon on kerätty tietoa materiaaleista sekä toimintatavoista, joilla voidaan toteuttaa terveyttä tukevia sisäympäristöjä.

Tavoitteenamme on tehdä mahdollisimman hyvää sisäilmaa - sellaisia tiloja, joissa kaikki, myös erityisen herkistyneet voivat oleskella.

Palvelumme yrityksille ja julkisen sektorin toimijoille

Toimimme yhteistyössä vastaperustetun Loaded Pro - asiantuntijarymittymän kanssa. Tarjoamme räätälöityjä palveluita muun muassa yrityksille, julkisille tahoille sekä taloyhtiöille.

Ota yhteyttä!

Maria Nordin, arkkitehti
Jussi Timonen, rakennusterveysasiantuntija, haitta-aine-asiantuntija

 

Linkit:
Yle Areena
Yle Uutiset

17.05.2016 12:351 vuosi sitten

  • Näytä kommentit (0)

Spekulaatiota tutkimuksesta - astma ei ehkä johdukaan antibiooteista

Huomasin eilen Twitterissä kiinnostavan tutkimuksen, jossa oli tarkasteltu saatujen antibioottien ja astman yhteyttä. Tästä aiheesta on paljon tutkimuksia. Tässä tutkimuksessa uutta oli se, että tutkimuksessa otettiin huomioon tutkimukseen osallistuneiden saamat antibiootit ennen syntymäänsä - siis sellaiset antibiootit, joille on altistuttu jo äidin kohdussa.

Tutkimukseen osallistui tuhansia aikavälillä 1994-2004 syntyneitä suomalaislapsia. Tutkimuksen lopputulema on, että äidin antibioottien käyttö lisäsi lapsen astmariskiä.

Spekulaatiota

Usein puhumme suoliston terveyttä tukevasta mikrobistosta. Mutta terveillä ihmisillä on myös keuhkoissaan sinne kuuluvia mikrobeja. Antibioottien käyttö voi varmasti vaikuttaa keuhkojen luontaiseen mikrobistoon. Mutta näin tekee myös huono sisäilma ja esimerkiksi kosteusvauriomikrobit, kuten tietyt homeet, hiivat ja bakteerit.

En siis usko, että tutkimuksessa todettu astma johtuisi vain antibiooteista.

Ennen kuin vedetään nuoli antibioottien ja astman välille, pitäisi miettiä pidemmälle. Pitää miettiä, miksi antibiootteja yleensäkin joudutaan käyttämään.

Lukuisissa tutkimuksissa on osoitettu hometaloissa jylläävien kosteusvauriomikrobien aiheuttavan korvatulehduksia, keuhkoputkentulehduksia, poskiontelotulehduksia, silmätulehduksia sekä muita infektioita. Nämä tulehdukset vaativat usein antibioottihoitoa. Bling!

Tutkimukseen osallistuneiden äidit ovat syöneet antibiootteja raskausaikana jonkin infektion takia. Tulehdus on voinut olla hyvinkin huonon sisäilman aiheuttama. Ja jos sisäilmaongelma on ollut kotona, tarkoittaa se, että lapsi on altistunut huonolle sisäilmalle heti synnyttyään. Ja tämä voi taas johtaa kohonneeseen astmariskiin.

Liian kaukaa haettua spekulaatiota?

Linkki tutkimukseen:
http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/cea.12356/full

11.05.2016 09:331 vuosi sitten

  • Näytä kommentit (0)

Miksi sisäilmaongelmat ovat Suomessa muita maita yleisempiä? Osa 1 - tietoisuus

Itse sairastuin homeesta vakavasti Espanjassa, joten otsikko saa minut hieman vihaiseksi. Tehdään siis heti alkuun selväksi, että myös ulkomailla on vakavasti sairastuttavia kosteus- ja homevaurioita. Lisäksi myös rakennusmateriaalien kemikaalit sairastuttavat muuallakin kuin Suomessa.

Vaihto-opiskelijana muutin Barcelonaan. Lentokentältä menin asuntonäyttöön. Nuori vuokraisäntä esitteli viimeisten sisustustrendien mukaan stailattua asuntoa, joka sijaitsi 500-vuotta vanhan kivitalon neljännessä kerroksessa. Vuokraisäntä esitteli ylpeänä helmeään "Voitko uskoa, että nämä seinät olivat aivan homeessa?". No, ei se ollut kovin vaikeaa uskoa. Vaikka pinnat olivat valkoiset, oli huoneistossa vieno kellarin tuoksu.

Minä opiskelija-asuntoni olohuoneessa.

Ongelma oli, että en minä eikä vuokraisäntä olleet tietoisia homeen aiheuttamasta haitasta terveydelle. Tulin muutaman kuukauden aikana todella sairaaksi. Googlailin opiskelija-asunnossani sanoilla "yskä ja selittämätön vatsakipu". Olin myös äärettömän väsynyt. Lisäksi kärsin myös oireesta, jonka nimityksen olen vasta myöhemmin oppinut: aivosumu. Muistan tulleeni muutaman kerran sivustolle, jossa yhdeksi mahdolliseksi oireiden aiheuttajaksi epäiltiin hometta. Ajattelin että ongelma ratkeaisi pitämällä ikkunaa auki ympäri vuorokauden.

Lopulta löysin itseni sairaalasta, jossa vietin muutamaan otteeseen useita päiviä. Minulle tehtiin lukuisia tutkimuksia, mutta mitään selitystä kamalalle ololleni ei löytynyt. Lähdin opiskelijavaihdosta maitojunalla Suomeen. Kun tulin kotiin ja avasin matkalaukkuni, lehahti huoneeseen vahva homeen haju.

Asunto oli vanhassa kivitalossa, jossa oli painovoimainen ilmanvaihto - asioita, joita usein pidetään tervellisen rakentamisen edellytyksenä. Mutta näissäkin voi olla ongelmansa. Opiskelija-asuntoni yläpuolella oli todennäköisesti ollut suuri kosteusvaurio (kattovuoto tai putkirikko) joka oli kastellut koko talon. Vuokraisännän kertoman perusteella seinät olivat olleet kauttaaltaan homepilkkujen peitossa.

Vasta myöhemmin olen ymmärtänyt, että asunnon homeongelma oli syy yllättäen alkaneeseen sairasteluuni. Tämä on taas seurausta arvioni mukaan maailman parhaasta hometietoisuustasosta kansan keskuudessa. Eli me suomalaiset olemme poikkeusasemassa, tiedämme maailman eniten huonosta sisäilmasta.

Tietoisuus on hyvä alku. Mutta rakennuskannastamme ja ilmastostamme löytyy varsinaiset syyt sille, että sisäilmaongelmat koskettavat meitä näin laajasti. Näistä lisää kirjoitussarjan seuraavissa osioissa.

19.04.2016 10:261 vuosi sitten

  • Näytä kommentit (0)