Rakentavaa palautetta | Muoviset askeläänieristeet ja uudenlaiset sisäilmaongelmat | Apua sisäilmaongelmiin

Muoviset askeläänieristeet ja uudenlaiset sisäilmaongelmat

19.12.2016 10:418 kuukautta sitten

Moni sisäilmaongelma jää korjaamatta, sillä osaa ongelmista ei vielä osata tunnistaa edes ammattilaisten toimesta. Näin on erityisesti uudehkojen asuntojen kohdalla sekä peruskorjauskohteissa. Yksi uudenlainen, vähän tutkittu, sisäilmaongelma liittyy lattianalusmateriaaleihin. Yhteistä kohteille on, että laminaatin tai parketin alla on käytetty muovipohjaista askeläänieristettä tai lattian alusmateriaalia. Kyseisiä tuotteita on markkinoilla useilla eri tuotenimillä ja koostumuksilla. Osa materiaaleista on solumuovia, osa tuotteista muodostuu yhdestä tiiviistä ja yhdestä hengittävästä polyeteenikalvosta ja niiden välissä olevista polystyreenirakeista.

Olen viimeisten vuosien ajan havainnut ja tutkinut lukuisia lattian askeläänieristeeseen liittyviä sisäilmaongelmia. Myös kollegani Jussi Timonen on tutkinut ongelmaa jo neljän vuoden ajan ja kirjoittanut Facebook-sivulleen ilmiöstä.

CASE 1, 2012 rakennettu omakotitalo

  • Porareikämittaukset on suoritettu rakennusaikana ja todettu pinnoituskosteus oikeaksi.
  • 2015 tutkimuksissa poikkeava haju havaittu omistajien toimesta ja lapsi oireillut vakavasti.
  • Kohteessa tehty kaikki muut sisäilmatutkimukset (riskiarvio, mikrobitutkimukset, ilmanvaihdon tutkimukset, VOC-tutkimus ym.).
  • Lattiassa on laminaatti ja sen alla PE-kalvosta valmistettu askeläänieriste betonia vasten.
  • Asunnon vesikiertoinen lattialämmitys on normaalilla lämpötilalla.
  • Viiltomittauksella mitattaan betonin ja muovin välistä RH 96%.
  • Lattiaa avatessa todetann todella voimakas pistävä haju.
  • Porareikämittauksessa uudelleen mitattuna RH 65%, mikä on siis normaali kosteuspitoisuus.
  • Lattiat poistetaan. Muovinen askeläänieriste viedään ulos, jossa se vieläkin haisee todella vahvasti.
  • Betonilaatta hiotaan sekä tuuletetaan.
  • Pinnat primeroidaan sekä tasoitetaan ja asennetaan uudet pinnat.
  • Oireilu loppuu ja kaikki hajut poistuvat.
  • Vuosi remontin jälkeen kaikki oireet kotona poistuneet ja ilma on raikas.

Miksi näin tapahtuu?

Kohteessa käytetyn askeläänieristeen asennusohjeessa ilmoitetaan betonialustan suurimmaksi mahdolliseksi kosteudeksi 85% RH, mikä näyttää olevan useiden alusmateriaalivalmistajien antama ohje. Tuotteiden myös mainostetaan toimivan riittävänä kosteussuojana.

Todennäköisesti vauriokohteissa betonin huokosrakenteissa ollut kosteus on noussut pintaan ja kerääntynyt aivan betonipinnan ja muovikalvon rajapintaan aiheuttaen allaolevan tasoitteen (monet tasoitteet sisältävät muovilateksia sekä muita muoveja) tai betonin vaurioitumista sekä yllä olevan muovikalvon kemiallista vauroitumista. Todennäköisesti myös tasoitteen kemikaalit ovat osasyy ilmiöön.

Oikeasta asennustavasta huolimatta olemme havainneet kyseisiin alusmateriaaleihin liittyviä sisäilmaongelmia.

Kosteus tai betonin lisäaineet vai molemmat?

Ongelma ei ole yksin muovisen askeläänieristeen aiheuttama, vaan ilmiöön liittyy vahvasti kolme tekijää: betonin alkalisuus ja mahdolliset lisäaineiden reaktiot, sekä betonin kosteus joka todennäköisesti kiihdyttää ilmiötä. Kyllä, muovisen askeläänieristeeseen liittyviä sisäilmaongelmia on havaittu myös peruskorjauskohteissa, joissa kyseistä tuotetta on käytetty vanhan ja kuivan betonin päälle asennettuna. Tämä havainto tukee käsitystä, että kosteuttakin suurempi ongelma on betonin emäksisyys sekä siinä käytetyt lisäaineet, jotka mahdollisesti aiheuttavat herkän muovikalvon kemiallisen hajoamisen.

Useissa kohteissa on pistävän hajun lisäksi havaittu auringossa paahtuneen muovin haju (vanha, auringossa paahtunut pomppulinna). Tämä haju on ollut tyypillinen etelään tai länteen avautuvissa huoneissa, joissa on ollut suuret ikkunat, joissa aurinko on lämmittänyt lattiaa. Tämä muistuuttaa muovikalvojen herkkyydestä: muovi hajoaa kemiallisesti esimerkiksi UV-säteilyn vaikutuksesta, miksei näin kävisi myös betonin emäksisyyden ja siihen lisättyjen kemikaalien kohdalla?

Betonin sisältämien lisäaineiden arvaamattomiin vaikutuksiin on viimeaikoina herätty betonin lujuuteen liittyvien ongelmien takia. Useilla työmailla on havaittu ongelmia betonin rakenteessa. Tällä hetkellä todennäköisimpänä syynä pidetään lisäaineiden (biosidien, huokoistimien, notkistimien ja pakkasenestoaineiden) hallitsemattomia reaktioita. Tutkimuksissa on havaittu, että ongelmakohteissa betonin rakenteessa on liikaa ilmaa. Oma teoriani on, että huokosissa ei ole ilmaa, vaan jotain vielä tunnistamatonta kaasua. Kyseisen kaasun reagointikykyä muiden materiaalin kanssa tai vaikutuksia ei ole arvioitu.

Tutkiminen ja korjaus

Ongelman tutkiminen on sinänsä helppoa. Herkkänenäinen ja kokenut asiantuntija kykenee haistamaan muovin hajoamistuotteet sisäilmasta. Vaikka kyse on sisäilman kemiallisesta ongelmasta, VOC-ilmanäytteet on todettu kyseisen ongelman tutkimisessa lähes hyödyttömiksi. Esimerkkinä tästä mainitsen asuinkohteen, jossa oli poikkeuksellisen vahva muovin haju.

CASE 2, 2007 rakennettu betonirakenteinen kerrostalo

  • Kyseisessä kohteessa otettiin VOC-näytteet kolmen ansioituneen tutkimusryhmän toimesta useista asunnoista
  • Kaikissa VOC-näytteissä todettiin poikkeuksellisen pienet VOC-pitoisuudet
  • Lattiaa avatessa pilaantuneen muovin haju voimistui huumaavaksi
  • Muovisesta askeläänieristeestä otetussa VOC-näytteessä, joka analysoitiin BULK-menetelmällä todettiin poikkeavan suuret materiaalipäästö (päästöissä vaihtelevasti mm. styreeniä)
  • Kohteessa päätettiin tutkia ja korjata lattiaongelma useissa asunnoissa.

Ilmasta otettu "puhdas" tai normaali VOC-näyte ei siis riitä poissulkemaan lattian muovimateriaaleihin liittyvää sisäilmaongelmaa. Muovin hajoamistuotteena syntyy muitakin kemiallisia aineita kuin VOC-yhdisteitä. Lisäksi on mahdollista, että yhdisteet reagoivat keskenään ja muuntuvat muiksi aineiksi.

Jos kohteessa ei ole kyse riitatilanteesta, jossa mahdollisia ongelman aiheuttamia kustannuksia voitaisiin vaatia toiselta osapuolelta, ei näytteenotto ole välttämätöntä. Ongelman voi tällöin kustannustehokkaasti todentaa irroittamalla jalkalistat ja avaamalla lattiaa yhdestä esimerkiksi yhdestä huoneesta pieneltä alueelta. Poikkeava, huumaava, kemiaalimainen haju on tyypillisesti merkki ongelmasta. Haju on usein voimakkain lattian keskiosassa. Jos lattian alta tulvii voimakas pistävä tai muovimainen haju, on ainakin yksi oireilun aiheuttaja todennäköisesti löydetty. Ongelman voi todentaa minimoimalla tutkimuksen ajaksi ilmanvaihdon sekä sulkemalla huoneen oven, jolloin tunnistettava haju kerääntyy huoneeseen.

Sisäilmatutkimuksissa on yhden selkeän ongelman löydyttyä kuitenkin aina poissuljettava myös muut mahdolliset ongelmat, jotta korjaus olisi varmasti onnistunut eikä oireilu jatkuisi korjauksen jälkeen.

Jos kyse on tilanteesta, jossa mahdollisen ongelman aiheuttamia kustannuksia tulee vaatia toiselta osapuolelta (myyjältä, vuokranantajalta tai rakennuttajalta), joudutaan usein turvautumaan näytteenottoon ja eri osapuolten tilaamiin asiantuntijoihin.

Kyseisissä tilanteissa voi olla vaikea todistaa, että ongelma johtuu materiaaleista, sillä materiaalinäytteille ei ole suoranaisia raja-arvoja ja kyseinen ilmiö on vähän tunnettu. Näin ulkopuolisen näkökulmasta olisi suositeltavaa kaikille osapuolille edetä mahdollisimman riidattomasti. Kyseisen ongelman kohdalla on lopulta on kuitenkin kyse sisäilmaongelmasta, joka on usein helppo ja suhteellisen edullinen todeta ja korjata.

Jos epäilet ongelmaa, minä sekä kollegani Jussi Timonen autamme ongelman arvioimisessa. Ongelman kartoitus onnistuu esimerkiksi puhelimitse tai Skypen välityksellä.

 

  • 23.05.2017 10:403 kuukautta sitten

    "Pinnat primeroidaan sekä tasoitetaan ja asennetaan uudet pinnat." Millä pinnat primeroitiin? Oliko kohteessa maanvarainen betonilaatta?